
Re: Kisatarinat & jälkipyykki
Dodiin, nyt se on sitten taputeltu! Vielähän tuota lystiä olisi ollut mukava jatkaakin, mutta niinhän se vaan on että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Onneksi ei masennuttu ensimmäisen osakilpailun yhteysongelmista ja muista, kyllä siinä tosin kieltämättä mielessä kävi että Cup on taputeltu jo Monacon jälkeen. Cupin edetessä väki radalla lisääntyi ja ongelmat vähenivät, miellyttävä kehityssuunta.
Lähdin viimeiseen kisaan tavoitteena säilyttää sijoitus cupin loppupisteissä TOP3:ssa. Aika-ajosta kolmas sija johon saatoin olla tyytyväinen, ajoin kuitenkin lähestulkoon omaa parasta vauhtiani ja pahimmat kilpakumppanit Seppo ja Ohjeahh jäivät taa, tosin tasapisteissä ollut Mihalur ajoi kakkosruutuun varmistaen tiukat asetelmat kisaan.
Startti sujui mainiosti ja pääsin oitis Mihalurin rinnalle ja ohikin. Pienen osumankin olin vasemmassa kyljessäni havaitsevani, jälkikäteen selvisi että osuma syntyikin myös huippustartin ottaneen Sepon kanssa jonka etusiipi hajosi tuon hipauksen yhteydessä mestaruustaistoa ajatellen kohtalokkaalla tavalla... Harmillista! Ensimmäisen kierroksen jälkeen Mihalur oli pässyt Sepon ohi ja vaani peilissäni armottomasti Sisun mennessä edessäni omia menojaan. Vauhtia Mihalurilla oli elvästi paremmin kuin minulla ja niin siinä sitten mentiin Mihalurin kanssa usempi kierros peräkanaa ja aina pääsuoran päässä jouduin tosissani puolustamaan paikkaani aina jopa onnistuenkin siinä. Lopulta kierroksella neljä näin taustapeilissäni jotain ihanaa kun Mihalur sortui virheeseen, pyörähti ja näin sain ajaa loput neljä kierrosta hieman kepeämmällä sykkeellä varmistellen kakkossijaa. Lopussa jouduin kieltämättä hieraisemaan silmiäni huomatessani Ohjeahhin nousseen aina kolmanneksi asti, näin ollen takaa-ajettavaa jäi viimeiseen lähtöön vielä yhden pisteen verran.
Toiseen lähtöön siis letkan hänniltä ja kieltämättä vähän jännitti että mitä sieltä radalta tulee ensimmäisten mutkien jälkeen vastaan. Eikä ihan turhaan, kyllähän sieltä nimittäin löytyi etusviiven palasia, pyörähtäneitä autoja ja muuta mukavaa

Onnekseni onnistuin pujottelemaan esteiden läpi ilman osumia/vaurioita. Ensimmäisestä kierroksesta selviydyttyämme saikin sitten tosissaan ajaa ja taistella mestaruudesta, kun yhden pisteen edellä oleva Ohjeahh oli edelläni. Pääsin kuin pääsinkin ohi, mutta Ohjeahh ei luovuttanut suosiolla, sain pariinkin otteeseen puolustella omaa asemaani kunnes viimein sain puristettua hieman eroa ja taisi kai siellä takana jotain kolinaakin tapahtua. Melko pian huomasin olevani kisassa jo toisena, tosin kovinkaan moneen ohitukseen ei tarvinnut venyä kun kuskit edeltä ajelivat joko seinään, varikolle tai molempia. Ice7Racing edessä oli noin viiden sekuntin päässä ja ajattelin antaa kaverin ajella omassa rauhassaan, enkä mitenkään erityisen kovaa uskaltanut puskea lähemmäs. Kisan lopun lähestyessä huomasin kuitenkin saavuttaneeni hänet ja viimein päästessäni aivan hollille kaarsikin Ice varikolle kierrokselta 13. Itse tulin kierrosta myöhemmin sisään viimeisellä mahdollisella hetkellä ennen viimeistä kierrosta ja varikolta ulos ajaessani tajusin tilanteen menvän
todella tiukaksi ja ensimmäiseen mutkaan tultiinkin lopulta sitten rinta rinnan. Kakkosmutkaan/suihkulähteelle tultaessa sain kuin sainkin työnnettyä autoni ensin mutkayhdistelmän läpi ja loppukierros meni siinä että keskityin pitämään Icen varmasti takanani. Kilpailun voittoon tämä ei kuitenkaan riittänyt, sillä Seppo, piru vie, ehti livahtaa edelleni varikkokäyntini aikana.
Niinpä siis osakilpailun/lähdön voitto väisti minua tässä Cupissa viimeiseen asti. Monacossa se oli enemmän kuin lähellä (disco johtopaikalta viimeisellä kierroksella, viimeisellä sektorilla) ja Fujissa toisen lähdön voitto kariutui omaan pyörimiseen. Jossiteltavaa jäi toki myös Formula C/Red Bull Ring kisasta ja nimenomaan siitä ensimmäisestä lähdöstä josta sitten kaiken epäonnen ja kolinan myötä tuli vain 1 piste. Loppujen lopuksi statistiikka näyttää kuitenkin hyvältä: 8 lähtöä joista 1 keskeytys, 1 13. sija ja 6 kakkossijaa.
Ja vaikka Cupin voitto toki maistuu makealta niin hieman harmittaa tuo Sepon hajonnut etusiipi ja sitä myöden karannut mahdollisuus mestaruuteen. Varsinkin kun se siipi hajosi mun autoon. Jos Seppo olisi ajanut ilman ongelmia omalla tasollaan niin uskon että olisin hävinnyt mestaruuden parilla pisteellä. No, tämmöstä on reisinki.
Jokatapauksessa, kiitos kaikille osallistuneille hyvistä kisoista ja reilusta meiningistä! Minä poistun viikon päästä kuvioista ja palaan takaisin tammikuun lopulla, katsotaan mitä sitten keksitään. Pitäkäähän Varikkosuora pystyssä ja moottorit kuumana
